Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee
Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee. Tätä ei tietenkään kukaan usko. En minäkään olisi, jos joku olisi minulle moista tullut kertomaan.
Mutta nyt, kun olen talolla työskennellyt, olen valmis kääntämään takkiani. Olen kuullut, en vain kerran enkä kahdesti vaan useammin kerran samat töminät, kuin yläkerrassa käveltäisiin, josta sitten seuraa ikkunoiden helinää ja ropinaa, kuin lattialle jotain tippuisi. Ja en vain minä, vaan myös monet muut ovat kuulleet samat äänet. Talossa vieraileva koira haukkuu ensin yläkerran ja sen jälkeen se menee saliin ja murisee tietyn kohden aivan kuin siinä paikoissa olisi jotain erityistä.
Maineikas skottifilosofi David Hume opetti 1700-luvulla, että ihmeeseen tulee uskoa vain silloin, kun kaikki vaihtoehtoiset selitykset ovat epätodennäköisempiä kuin ihme. Alan tutkijat ovat sanoneet, että 95 prosenttiin arkiajattelusta poikkeavista tapahtumista löytyy luonnollinen selitys. Viisi prosenttia on ihmeitä. Mahtuvatko minun kuulemani äänet tuohon viiden prosentin marginaaliin vaikka virheprosentti olisi 0.2 % puoleen ja toiseen?
Olen huolella sulkenut mahdolliset tekijät pois. Harakoitten hyppely katolla aiheuttaa kolinaa , mutta ei lasien helinää, vaikka olisivat tavallista pulskemmassa kunnossa. Läheisen koulun oppilaat käyvät pihalla kirmailemassa opettajan johdolla tai vain omia aikojaan. Heistä lähtee meteliä, kun juoksevat pitkin talon seinustaa. Piha vain on ollut silloin tyhjä, kun äänet ovat kuuluneet. Olen sen aina tarkistanut. Toisekseen, koululaiset eivät pääse talon vintille.
Hirsisellä talolla on tapana naristaa nurkkiaan ja paukutella seiniä sään vaihtelujen mukaan. Tämä tietenkin on ollut vahvin ehdokas äänille. Nämä äänet vain ovat epäsäännöllisiä ja eri puolilta taloa kuuluvia kun taas kummittelevat äänet ovat aina samanlaisia ja tietystä kohdasta kuuluvia. Mitä muita selittäviä tekijöitä voisi olla, en keksi. Onko minun näin uskottava kummitusten olemassaoloon?
Yleensä kummitukset ja kummitustarinat on liitetty linnoihin ja kartanoihin. Mustion linnassa kummituksia kerrotaan olevan koko joukon. Kartanon entisen omistajan Hjalmar Linderin haamun lisäksi ylimmässä kerroksessa asustaa Harmaan rouva ja toisessa kerroksessa asustaa Valkoisen rouva. Kuningas Kustaa III:n haamun on kuultu kävelevän kuninkaan makuuhuoneessa raskain, surumielisin askelin. Turun linna on myös täynnä erilaisia kummituksia. Linnassa vaeltaa mm. vuonna vanginvartija Petter Norman haamu. Hänet murhattiin vuonna 1822. Linnan siivooja oli 1980-luvulla nähnyt vanginvartijan huoneessa pienikokoisen mieshahmon, joka oli kulkenut huoneen läpi. Mies meni portaita alas ja häipyi seinään. Kuninkaansalin vessasta on nähty ilmestyvän naisen ja katoavan salin pylvään taakse.
Erityisen kuuluisia ovat ulkomaiden kummitukset. Monet presidentit ovat tunteneet Abraham Lincolnin läsnäolon valkoisessa talossa. Kuningas Henrik VIII:n kuudesta vaimosta viisi on nähty vaeltavan henkinä. Pappila Essexissä Kaakkois-Englannissa on ehkä maailman kuuluisin kummitustalo. Pappilassa asuneet ihmiset ovat kertoneet tarinoita, joissa surullinen nunna kävelee pitkin käytäviä. Nunnasta on vuoteen 1939 mennessä oli tehty yli 200 havaintoa. Kun pappila paloi, henkien nähtiin katselevan paloa sen ulkopuolella. Eräässä Ranskan vanhassa linnassa vaeltaa syyttömänä mestattu mies, joka kalisuttelee vankityrmien kaltereita.
Kummitukset on liitetty kuolleitten ihmisten henkiin, joilla ei enää ole fyysistä kehoa, mutta jotka eivät ole siirtynyt henkimaailmaan. Taustalla on ollut jokin erityinen syy, mestaus, murha tai onnettoman rakkauden musertama sielu, jonka vuoksi sielu on jäänyt kuoleman jälkeen vaeltamaan tai muulla tavalla ilmaisemaan itseään.
Esimerkkinä tällaisesta Oriveden Koivunimenkylässä sattunut tapaus, jossa äiti oli polttanut saunan kiukaassa aviottomana syntyneen lapsensa. Saunasta oli tämän jälkeen alkanut kuulua lapsen itkua. Kyläläisten ihmetellessä asiaa, äiti oli tunnustanut surmanneensa lapsen. Itku saunassa ei äidin tunnustuksesta huolimatta loppunut. Vasta saunan purkamin ja lopullinen hävittäminen lopetti itkun.
En tunne talon historiaa niin tarkkaa, että tietäisin, onko täällä sattunut jotain sellaista, jonka seurauksena taloon olisi jäänyt jonkun onnettoman sielu vaeltamaan. Kukaan muukaan talolta, vanhemmistakaan ihmisistä, ei tunne tapauksia, joka moista meteliä voisi talossa aiheuttaa. Onko talon alkuaikoina sattunut joitain sellaista, josta tänä päivänä ei enää tiedetä ja joka on jäänyt jo jonnekin historian hämämyyn? Vain kummittelevat äänet ovat tästä enää kertomassa. Tiedä häntä.
Takki on käännetty – mutta vain puoliksi. Jännittyneenä odotan syksyn ja talven pimeitä hetkiä, jos vaikka pääsisin kohtaamaan kummituksen silmästä silmään. Silloin ei enää tarvitsisi häilyä uskon rajamailla vaan voin jo tietää. Näissä asioissa terve kriittisyys on aina paikallaan.
Oletko sinä havainnut nuorisoseurantalolla kummituksia? Hurjaa pyhäinpäivää kaikille!
Kirjoittaja: Ilkka Hallamäkinen, Kintauden nuorisoseura
