Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee
Kintauden Nuorisoseuran talolla kummittelee. Tätä ei tietenkään kukaan usko. En minäkään olisi, jos joku olisi minulle moista tullut kertomaan.
Mutta nyt, kun olen talolla työskennellyt, olen valmis kääntämään takkiani. Olen kuullut, en vain kerran enkä kahdesti vaan useammin kerran samat töminät, kuin yläkerrassa käveltäisiin, josta sitten seuraa ikkunoiden helinää ja ropinaa, kuin lattialle jotain tippuisi. Ja en vain minä, vaan myös monet muut ovat kuulleet samat äänet. Talossa vieraileva koira haukkuu ensin yläkerran ja sen jälkeen se menee saliin ja murisee tietyn kohden aivan kuin siinä paikoissa olisi jotain erityistä.
Maineikas skottifilosofi David Hume opetti 1700-luvulla, että ihmeeseen tulee uskoa vain silloin, kun kaikki vaihtoehtoiset selitykset ovat epätodennäköisempiä kuin ihme. Alan tutkijat ovat sanoneet, että 95 prosenttiin arkiajattelusta poikkeavista tapahtumista löytyy luonnollinen selitys. Viisi prosenttia on ihmeitä. Mahtuvatko minun kuulemani äänet tuohon viiden prosentin marginaaliin vaikka virheprosentti olisi 0.2 % puoleen ja toiseen?
Olen huolella sulkenut mahdolliset tekijät pois. Harakoitten hyppely katolla aiheuttaa kolinaa , mutta ei lasien helinää, vaikka olisivat tavallista pulskemmassa kunnossa. Läheisen koulun oppilaat käyvät pihalla kirmailemassa opettajan johdolla tai vain omia aikojaan. Heistä lähtee meteliä, kun juoksevat pitkin talon seinustaa. Piha vain on ollut silloin tyhjä, kun äänet ovat kuuluneet. Olen sen aina tarkistanut. Toisekseen, koululaiset eivät pääse talon vintille.
Hirsisellä talolla on tapana naristaa nurkkiaan ja paukutella seiniä sään vaihtelujen mukaan. Tämä tietenkin on ollut vahvin ehdokas äänille. Nämä äänet vain ovat epäsäännöllisiä ja eri puolilta taloa kuuluvia kun taas kummittelevat äänet ovat aina samanlaisia ja tietystä kohdasta kuuluvia. Mitä muita selittäviä tekijöitä voisi olla, en keksi. Onko minun näin uskottava kummitusten olemassaoloon?
Yleensä kummitukset ja kummitustarinat on liitetty linnoihin ja kartanoihin. Mustion linnassa kummituksia kerrotaan olevan koko joukon. Kartanon entisen omistajan Hjalmar Linderin haamun lisäksi ylimmässä kerroksessa asustaa Harmaan rouva ja toisessa kerroksessa asustaa Valkoisen rouva. Kuningas Kustaa III:n haamun on kuultu kävelevän kuninkaan makuuhuoneessa raskain, surumielisin askelin. Turun linna on myös täynnä erilaisia kummituksia. Linnassa vaeltaa mm. vuonna vanginvartija Petter Norman haamu. Hänet murhattiin vuonna 1822. Linnan siivooja oli 1980-luvulla nähnyt vanginvartijan huoneessa pienikokoisen mieshahmon, joka oli kulkenut huoneen läpi. Mies meni portaita alas ja häipyi seinään. Kuninkaansalin vessasta on nähty ilmestyvän naisen ja katoavan salin pylvään taakse.
Erityisen kuuluisia ovat ulkomaiden kummitukset. Monet presidentit ovat tunteneet Abraham Lincolnin läsnäolon valkoisessa talossa. Kuningas Henrik VIII:n kuudesta vaimosta viisi on nähty vaeltavan henkinä. Pappila Essexissä Kaakkois-Englannissa on ehkä maailman kuuluisin kummitustalo. Pappilassa asuneet ihmiset ovat kertoneet tarinoita, joissa surullinen nunna kävelee pitkin käytäviä. Nunnasta on vuoteen 1939 mennessä oli tehty yli 200 havaintoa. Kun pappila paloi, henkien nähtiin katselevan paloa sen ulkopuolella. Eräässä Ranskan vanhassa linnassa vaeltaa syyttömänä mestattu mies, joka kalisuttelee vankityrmien kaltereita.
Kummitukset on liitetty kuolleitten ihmisten henkiin, joilla ei enää ole fyysistä kehoa, mutta jotka eivät ole siirtynyt henkimaailmaan. Taustalla on ollut jokin erityinen syy, mestaus, murha tai onnettoman rakkauden musertama sielu, jonka vuoksi sielu on jäänyt kuoleman jälkeen vaeltamaan tai muulla tavalla ilmaisemaan itseään.
Esimerkkinä tällaisesta Oriveden Koivunimenkylässä sattunut tapaus, jossa äiti oli polttanut saunan kiukaassa aviottomana syntyneen lapsensa. Saunasta oli tämän jälkeen alkanut kuulua lapsen itkua. Kyläläisten ihmetellessä asiaa, äiti oli tunnustanut surmanneensa lapsen. Itku saunassa ei äidin tunnustuksesta huolimatta loppunut. Vasta saunan purkamin ja lopullinen hävittäminen lopetti itkun.
En tunne talon historiaa niin tarkkaa, että tietäisin, onko täällä sattunut jotain sellaista, jonka seurauksena taloon olisi jäänyt jonkun onnettoman sielu vaeltamaan. Kukaan muukaan talolta, vanhemmistakaan ihmisistä, ei tunne tapauksia, joka moista meteliä voisi talossa aiheuttaa. Onko talon alkuaikoina sattunut joitain sellaista, josta tänä päivänä ei enää tiedetä ja joka on jäänyt jo jonnekin historian hämämyyn? Vain kummittelevat äänet ovat tästä enää kertomassa. Tiedä häntä.
Takki on käännetty – mutta vain puoliksi. Jännittyneenä odotan syksyn ja talven pimeitä hetkiä, jos vaikka pääsisin kohtaamaan kummituksen silmästä silmään. Silloin ei enää tarvitsisi häilyä uskon rajamailla vaan voin jo tietää. Näissä asioissa terve kriittisyys on aina paikallaan.
Oletko sinä havainnut nuorisoseurantalolla kummituksia? Hurjaa pyhäinpäivää kaikille!
Kirjoittaja: Ilkka Hallamäkinen, Kintauden nuorisoseura
ISOn Tanhuujien Pauha lähtee Tanssiralliin neljättä kertaa
Jyväskyläläisen ISOn Tanhuujien Pauha-ryhmässä tanssii seitsemän 13-17 -vuotiasta nuorta. Nuorisoseurojen kansantanssikatselmukseen he ovat osallistuneet jo ennen kuin tapahtuma nimettiin Tanssiralliksi. Tänä vuonna he matkaavat katselmukseen neljättä kertaa.
Yhteinen Tanssiralli-matka
Pauhan kohdalla on toteutunut Tanssirallin yksi upeimpia tavoitteita: se on ryhmän yhteinen matka, joka kestää vuodesta ja Tanssirallista toiseen. Tämä porukka – Ilona, Matilda, Isa, Linnea, Meeri T., Hanna ja Meeri H. – on tanssinut yhdessä viitisen vuotta.
Sarjoihin sijoittuminen ei ole enää pauhalaisille olennaisinta, vaan se, että tekee parhaansa.
”Onhan se kiva nähdä, että miten pärjää viime kertaan verrattuna ja ollaanko edistytty. Ja kuulla tuomareiden mielipiteitä, että missä on parantamisen varaa. Palautteen saaminen on tärkeää.”
Vertaispalautteen ideaan tanssijat suhtautuvat varautuneella mielenkiinnolla.
”En tiedä käykö siinä niin, että yrittää väkisin keksiä äkkiä jotain kommenttia. Mutta on tosi kiva kuulla suurin piirtein omanikäisten mielipidettä.”
Yhdessä tekeminen tärkeintä
Matkan varrella olleiden eri tanssiensa nimiä tytöt eivät muista. Nimi ei ole heille tärkeä, vaan se, mitä ohjelmassa tehdään. Tämän vuoden ohjelman nimi liittyy keikkailemiseen, mutta oliko se nyt keikka, keikalle vai keikalla, ei ole ryhmälle kovin merkityksellinen.
Mutta ryhmä, se on merkityksellinen. Yhdessä tekeminen on Pauhassa kaikkein tärkein juttu.
Tanssiralliin on aikaa nelisen viikkoa. Treenaaminen sujuu tyttöjen mukaan vaihtelevasti ja kiireen tuntuakin rupeaa jo olemaan. Kuviot ovat jo muistissa ja parhaiten sujuu tanssijoiden yhteinen kontakti. Huolellisuutta ja yhdenaikaisuutta pitäisi vielä harjoitella.
”Ja heittäytymistä, että uskaltaa laittaa ittensä likoon.”
Yksi iso ongelma on ollut, että kaikkia ei olla aina saatu paikalle harjoituksiin, kun elämän muut kiireet menevät edelle.
Pauhan tyypillisessä treenissä ensin lämmitellään ja tehdään pieni venyttely. Seuraavaksi harjoitellaan tekniikkaa ja ruvetaan käymään läpi tulevia tansseja. Seuraaviin treeneihin ryhmä saa harvinaista herkkua: live-bändin säestämään harjoituksia.
Live-bändi on pauhalaisten mielestä ”?????” ja ”fiilistä nostattava” juttu. Tytöt odottavat mielenkiinnolla, osaavatko yhtyeen jäsenet heittäytyä ”niinku se edellinen bändi”.
Kuvat: Pauha Tanssirallissa 2016 Kaustisella.
Löytyykö nuorisoseurantaloltanne pokestop? 5 vinkkiä kuinka toimia!
Uusi Pokémon GO -mobiilipeli on iskenyt Suomeen pyörremyrskyn lailla. Turut ja torit ovat täyttyneet älypuhelimen ruutuja tuijottavista lapsista, nuorista ja aikuisista. Sohvaperunat ovat lähteneet massoittain kävelemään omia kotikulmiaan ristiin rastiin löytääkseen erikoisia mönniäisiä. Jotkin otukset vaativat jopa 10 kilometrin kävelylenkkejä syntyäkseen!
Virallisesti Pokémon GO julkaistiin Suomessa vasta 5 päivää sitten, mutta sitä pystyi pienellä vippaskonstilla pelaamaan jo sitä ennen. Joka tapauksessa viikossa Pokémon GO on noussut kaikkien huulille. Pokémon GO on ns. augmented reality eli lisätty todellisuus-peli. AR-pelissä tietokoneella tuotettua mediaa (tässä tapauksessa esim. pokemoneja) lisätään näkymään todellisessa ympäristössä.
Älä aikaile hypätä tämän junan kyytiin, sillä vauhti on kova ja kiihtyy koko ajan!
1. Onko seurantalon pihalla pokestop? Kerro siitä!
Pokestop on paikka, jossa pelaaja voi kerätä erilaisia esineitä (”itemejä”), joita tarvitsevat pokemoniensa hoitamiseen ja kehittämiseen. Niinpä pokestopit usein vetävät pelaajia puoleensa. Pokestoppien paikat määrää peliyhtiö, mutta niiden pohjana on käytetty Google Mapsista löytyviä maamerkkejä, kuten kirkkoja, kirjastoja, puistoja – tai vaikka seurantaloja.
Jos seurantalosi pihalta löytyy pokestop, kannattaa siitä kertoa mahdollisimman laajalle ja houkutella paikalle pelaajia. Ehkä heistä saisi uusia jäseniä seuraan!
Esimerkiksi Muuramen nuorisoseurantalo Tasankolan pihalta löytyi pokestop:
Eikö kuva näy? Katso se täältä >
2. Lureta uutta yleisöä!
Pokestopin ympärille voi houkutella enemmän ja erikoisempia otuksia (ja näin myös pelaajia) pystyttämällä luren. Lure toimii 30 minuuttia ja sen voi pystyttää joko kokenut pelaaja tai sellaisen voi ostaa noin eurolla. Luren voi hyvin pystyttää vaikkapa tapahtuman yhteyteen, esim. markkinapäivänä tai puoli tuntia ennen kesäteatteriesityksen alkua.
Muista levittää tietoa, kuten esimerkiksi Kallion kirjasto teki:
Kuva, jonka Kallion Kirjasto (@kallionkirjasto) julkaisi
Eikö kuva näy? Katso se täältä >
3. Tarjoa mehua ja keksejä!
”Seurantalon aulassa tarjolla mehua ja keksejä Huntereille klo 12-14”. Pokemonien jahtaajat tarvitsevat joskus lepoakin. Kun pelaajalla on suu täynnä keksiä, on hyvä hetki kertoa, mitä kaikkea talolla tapahtuu.
Näin on tehnyt esimerkiksi Olarin seurakunta:
Eikö kuva näy? Katso se täältä >
4. Tarjoa virtaa – sinusta tulee sankari
Akun kesto on pokemonien jahtaajille erittäin tärkeää. Pokémon GO:n pelaaminen saattaa pienentää akun keston kahteen tuntiin. Jos pystyt tarjoamaan pelaajalle pistorasian, voit saada hänen silmissään pelastavan sankarin aseman. Kun älypuhelin on kiinni seinässä, voit tarjota odotellessa lukemiseksi vaikka Nuorisoseuralehteä.
Taas, Kallion kirjasto on pelin edellä:
Eikö kuva näy? Katso se täältä >
5. Eikö seurantalon pihalla ole pokestoppia? Toimi näin:
Etsi lähin pokestop. Voit kiinnittää sinne ilmoituksia tai jakaa flyereita. Muista laittaa kaikkiin materiaaleihin Nuorisoseuran ja Pokémon GO:n logot.
”Älä missaa yhtään otusta – lataa puhelimesi seurantalolla. 100 m. –>”
”Huntereille mehua ja keksiä seurantalolla klo 12-14. 100 m –>”