Salainen puumaja

SALAINEN PUUMAJA

1. Aluksi

Tervetuloa Salaiseen puumajaan!

Salainen puumaja on kahden nuoren seikkailijan oma piilopaikka. Puumajassa seikkailijat saavat haaveilla, jakaa, leikkiä, onnistua ja ilakoida muiden katseilta piilossa. Mutta mitä tapahtuu, kun tieto salaisesta puumajasta leviää ympäri kyliä, ja kaikki lapset haluavat mukaan seikkailuun?

Salainen puumaja on draamallinen kokonaisuus, prosessidraama, joka on kehitetty harrastusryhmien ryhmäyttämisen välineeksi. Suunnitteluvaiheessa kokonaisuuden kohderyhmänä ovat olleet 5.-6.-luokkalaiset lapset, mutta kehittelyn aikana olen ilokseni huomannut materiaalin toimivan myös yläkouluikäisille nuorille – ja aikuisille! Kokonaisuuden sisällöt ja painopisteet vaihtelevat kohderyhmästä riippuen, eli se on helposti sovellettavissa monenlaisille ryhmille koulumaailmassa, harrastusryhmissä, työpaikoilla jne.

Työkokemukseni niin harrastus- kuin koulumaailmassa paljastaa, että draamatyöskentely koetaan usein hankalaksi ja työlääksi. Salainen puumaja pyrkii taklaamaan em. haasteita tarjoamalla draamallisen kokonaisuuden, jonka toteuttamiseen ei tarvita valtavia ennakkovalmisteluja tai välineitä. Osallistujat, ohjaaja ja muistiinpanovälineet riittävät, minkä lisäksi tarvitaan tutkivaa otetta ja aikaa keskittyä tarinan äärelle. Ohjeistan seuraavassa osiossa tarkemmin ajankäyttöä ja vaihtoehtoja, mutta huomioithan, että Salaista puumajaa saa muokata ja soveltaa käyttötarkoitukseen sopivaksi.

Lisälukemista prosessidraamasta tarjoavat esim. Allan Owens ja Keith Barber: Draamakompassi 2010 ja Elina Rainio: Prosessidraama ja tutkiva teatterityö 2009. Näitä teoksia olen käyttänyt myös Salaisen puumajan rakentamisessa, ja siteeraan niitä ohjeistuksessani.

Toivon, että Salaisesta puumajasta on mahdollisimman paljon iloa omalle ryhmällesi! Mikäli käytät Salaisen puumajan materiaaleja, jaathan kokemuksesi ja mahdolliset kysymyksesi marja.pylkas@nuorisoseurat.fi tai instagramissa @luovastiliikkuen.

Draamailemisiin!

Marja Pylkäs

Suomen Nuorisoseurat ry

Luovasti liikkuen -projektipäällikkö

Kielten ja draaman opettaja FM

marja.pylkas@nuorisoseurat.fi

0440234401

2. Ohjaajalle

Draamatyöskentely tarjoaa opetukseen ja ohjaukseen monenlaisia hyötyjä. Uuden ryhmän kohtaamisessa eläytyminen ja ryhmätoiminta tarjoavat mahdollisuuden jakaa, kuunnella, oppia ja osallistua, minkä lisäksi draaman kautta voi olla helpompaa lähestyä syvällisempää pohdintaa vaativia aiheita. Salaisen puumajan aiheita ovat turvallisemman tilan periaatteet (säännöt), ryhmäläisten moninaisuus ja vahvuudet, sekä tunnetaidot. Työskentelyn aiheen voi määrittää ohjaaja itse, eli työskentelyssä on mahdollista keskittyä kaikkiin aiheisiin tai valita omalle ryhmälle sopivat. Työskentelyä aloittaessa sen tavoitteet on hyvä olla selkeinä. Salaisen puumajan tavoitteita voivat olla ainakin ryhmähengen vahvistaminen, tutustuminen, keskustelun herättäminen tai yhteisten pelisääntöjen miettiminen.

Salainen puumaja -kokonaisuus koostuu neljänlaisista vaiheista (vaiheet on värikoodattu alla olevaan taulukkoon).

• Tarinan kuunteleminen
• Ohjeiden anto
• Draamaharjoitteet eli tekniikat
• Keskustelu

Tarinaa kuunneltaessa siihen keskitytään ja rauhoitutaan, minkä vuoksi kuuntelulle kannattaa varata tilassa aivan oma kolonsa. Kuuntelu sujuu parhaiten istuen tai maaten, ei seisten. Tarinan alkaessa sanotaan ”tarina alkaa” ja sen jatkuessa ”tarina jatkuu”. Näin tarinan eteneminen saa selkeän rakenteen.

Ohjeita annettaessa merkityksellistä on kuuntelu ja rauhoittuminen, minkä vuoksi ohjeet kannattaa antaa samassa paikassa, missä tarinaa kuunnellaan. Ohjeistuksessa on tärkeää määritellä, odotetaanko osallistujilta osallistumista omana itsenään vai eläytyneenä puumajalaisen hahmoon (tämä on määritelty taulukossa). Alussa ohjeistukseen kuuluu oleellisena osana draamasopimus, joka sisältää vapaaehtoisuuden periaatteen.

Draamasopimuksen voi sanallistaa esimerkiksi näin:

”Tämä projekti vaatii kaikilta heittäytymistä ja rutkasti mielikuvitusta. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä pienissä ryhmissä ja koko ryhmän kesken. Kaikki osallistuvat, eivätkä ainoastaan katso. Kaikkien vastaukset ja mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. ”Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei tunnu mukavalta, mutta draamatyöskentelyä ei voi tapahtua, jos te ette halua tulla siihen mukaan. Mitä luulette, voisimmeko yrittää ja katsoa mitä tapahtuu?” (Owens ja Barber 1998, 14.)

Draamaharjoitteissa, eli tekniikoissa on runsaasti valinnan ja soveltamisen varaa. Valitse itse ryhmällesi sopivimman tekniikat – enemmän draamatyötä tehneet hyötyvät improvisaatiosta ja ongelmanratkaisusta, kun taas vähemmän aiheen parissa viettäneet ryhmät tarvitsevat strukturoidumpia malleja. Kokeile rohkeasti ja ylläty!

Keskusteluosuudet ovat erittäin merkityksellinen osa prosessidraamatyöskentelyä. Isommassa ryhmässä keskusteluja voidaan käydä pariporinoina, kun taas pienemmässä ryhmässä yhteiskeskustelut onnistuvat myös. Tärkeää on, että keskustelujen antia käydään myös koko ryhmän kesken, ja että kaikilla halukkailla on mahdollisuus olla äänessä. Keskusteluja voidaan käydä työskentelyn edetessä, ja niihin voidaan palata jälkikäteen.

Aikataulullisesti kokonaisuuden ohjaaminen vie noin 90 minuuttia – joskin ryhmästä riippuen ajankäytössä voi olla suurtakin vaihtelua. Mikäli aika uhkaa loppua kesken, on rakennetta aivan sallittua muuttaa myös lennossa. Mikäli käytettävissä on enemmän aikaa (esim. 2 x 90 min oppitunnit, kerhokerrat tms.), tarina voidaan myös jättää kesken, ja sitä voidaan jatkaa seuraavalla kerralla. Tässä tapauksessa on tärkeää, että molemmat kerrat alkavat lämmittelytekniikalla ja draamasopimuksella, ja päättyvät lopetustekniikkaan ja mahdollisesti keskusteluun.

Kokonaisuuden tekniikat ovat käytettävissä ja sovellettavissa monenlaiseen työskentelyyn, ja ne voidaan käsitellä myös irrallisina osioina. Salaisen puumajan tekniikat ovat yksinkertaisia ja liikkumiseen perustuvia, eivätkä ne lähtökohtaisesti vaadi erityisiä välineitä tai aiempaa draamakokemusta. Kokeile siis rohkeasti ja kerro, kuinka kävi!

Antoisia hetkiä Salaisen puumajan parissa!

3. Salainen puumaja -prosessidraama

Lämmittelytekniikka: Aloitetaan työskentely yksinkertaisella lämmittelyleikillä, joista alla kaksi vaihtoehtoa.

a) Sosiaalinen kävely

Kävellään tilassa sikin sokin. Kuka tahansa saa sanoa itsestään jonkin asian, esim. minä osaan luistella hyvin. Sanoessaan osallistuja ottaa jonkin still-asennon. Kaikki ne osallistujat, jotka osaavat myös luistella hyvin, jähmettyvät hetkeksi samaan still-asentoon. Tämän jälkeen jatketaan kävelyä.

b) Minä olen puu

Osallistujat seisovat ringissä (jos paljon osallistujia, tehdään kaksi rinkiä). Yksi osallistujista menee ringin keskellä puun asentoon ja sanoo ”minä olen puu”. Kuka tahansa saa tulla täydentämään kuvaa linnuksi, sammaleeksi, kiipeilijäksi, auringoksi jne. asettumalla kuvaan ja sanomalla ääneen ”minä olen…”. Kun kaikki ovat tulleet yksitellen kuvaan, kuva puretaan. Harjoitusta tehdään muutama kierros aloittamalla joko puulla tai millä tahansa muulla aloituskuvalla.

KESKUSTELU: Draamasopimus

Päätetään aluksi nimet tarinassa esiintyville kahdelle lapselle, kylälle, jossa puumaja sijaitsee ja naapurikylälle, joka esiintyy tarinassa.

Tässä projektissa kaikki osallistujat esittävät ________:n kylän lapsia. Lisäksi toimitaan omasta itsestä käsin. Määritellään tilassa paikka, johon kokoonnutaan kuuntelemaan tarinaa, ja siinä paikassa voidaan käydä keskusteluja ja olla aina omia itsejä. Muissa paikoissa toimittaessa toimitaan roolissa. Ohjaaja kertoo aina ennen tekniikan alkua, toimitaanko nyt omana itsenä vai roolihahmona.

Draamasopimus on yhteinen sopimus työskentelytavoista ja sisällöistä, joka on tärkeää sanoittaa ääneen esimerkiksi seuraavasti: ”Tämä projekti vaatii kaikilta heittäytymistä ja rutkasti mielikuvitusta. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä pienissä ryhmissä ja koko ryhmän kesken. Kaikki osallistuvat, eivätkä ainoastaan katso. Kaikkien vastaukset ja mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. ”Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei tunnu mukavalta, mutta draamatyöskentelyä ei voi tapahtua, jos te ette halua tulla siihen mukaan. Mitä luulette, voisimmeko yrittää ja katsoa mitä tapahtuu?” (Owens ja Barber 1998, 14.)

Tarina alkaa: Olipa kerran --- kylä. Syvällä sen metsän siimeksessä, vanhan tammen oksilla, kätkeytyi salainen maailma. Se ei ollut mikä tahansa maailma, vaan kaksi seikkailunhaluista lasta, --- ja ---, olivat rakentaneet sinne oman pienen valtakuntansa - puumajan.

Puumaja oli heidän linnoituksensa, heidän salainen piilopaikkansa, jossa aikuiset eivät koskaan käyneet. Sen rakentaminen oli ollut pitkä ja huolellinen projekti. He olivat keränneet oksia, sammalta ja muuta luonnonmateriaalia, ja yhdistäneet ne kekseliäisyydellä ja rakkaudella. Puumajan seinät olivat pehmeät sammalmatot, katto suojasi sateelta ja auringolta, ja ikkunoina toimivat pienet kolot, joista avautui näkymä metsään.

Sisällä puumajassa oli kaikki, mitä kaksi seikkailijaa tarvitsi. Pieni pöytä, pari pehmustettua puukiekkoa, jotka toimivat tuoleina ja laatikko täynnä aarteita - kiiltäviä kiviä, höyheniä, ja muita metsän tarjoamia aarteita.

Puumaja oli heidän oma pieni maailmansa, täynnä salaisuuksia ja jännitystä. Siellä he leikkivät, kuvittelivat ja unelmoivat. Puumajassa kaikki oli mahdollista. Siellä aika pysähtyi, ja ainoa tärkeä asia oli olla yhdessä ja nauttia toisten seurasta.

Tekniikka: majan rakentaminen

Rakennetaan tilassa olevista materiaaleista (tuolit, pöydät, vaatteet, reput, kynät, paperit, kaikki käy) puumajan pohjapiirros. Ovet, seinät ja ikkunat merkitään selvästi ja mainitut huonekalut rakennetaan. Lisäksi puumajassa voi olla ryhmän haluamaa rekvisiittaa. Oleellista on, että kaikki osallistujat mahtuvat puumajaan työskentelemään, ja lisäksi toimintatilaan jää toinen tila, missä toimia omana itsenä (ks. esimerkkikuva).

KESKUSTELU: Missä puumajassa on mitäkin? Missä on ovi? Miten puumajaan tullaan sisälle? Pääsevätkö kaikki varmasti kulkemaan puumajaan? Millaista majaa oli rakentaa?

Tarina jatkuu: Sana salaisesta puumajasta levisi kuitenkin kuin kulovalkea. Kaikki muut lapset halusivat päästä mukaan heidän hauskaan maailmaansa. --- ja --- joutuivatkin pohtimaan tarkkaan, ketkä heidän puumajaansa saisivat tulla. He päättivät tehdä hakemukset, joihin jokaisen tuli vastata yhteen kysymykseen. Tärkeintä oli, että uudet puumajalaiset olisivat ystävällisiä, reiluja ja rakastaisivat seikkailuja.

Hakemuksen kysymys oli: mitä sellaista sinä osaat tehdä, mistä on hyötyä koko puumajalle?

Tekniikka: kysymykseen vastaaminen

Kuuntelupaikalla jokainen osallistuja miettii sellaisen vahvuuden (taidon, ominaisuuden, kyvyn tai teon), minkä voisi tuoda mukanaan puumajan kaltaiseen paikkaan. Vahvuus voi olla konkreettinen esim. ”osaan rakentaa ja korjata” tai abstraktimpi esim. ”olen hyvä kuuntelija”. Myös esim. ”voisin viedä roskat” on erinomaisen tärkeä teko. Tärkeää on, että jokainen miettii ehdotuksensa omana itsenään.

Puretaan vahvuudet yhdessä käyttäen toista alla olevista tekniikoista.  

a) Jokainen miettii omalle vahvuudelleen/taidolleen oman liikkeen. Seistään ringissä, missä jokainen sanoo oman vahvuutensa minä-alkuisena lauseena (esim. minä osaan rakentaa) ja esittää siihen liittyvän liikkeen. Kaikki ringissä toistavat liikkeen. 

b) Jokainen osallistuja miettii, mikä asento tai liike oma vahvuus olisi, ja sijoittaa sen vasta rakennettuun puumajaan. Katsotaan kaikkien vahvuudet kollektiivisena kuvana, johon mennään yksitellen, otetaan asento ja sanotaan oma vahvuus minä-alkuisena lauseena (esim. minä osaan rakentaa). Jos ryhmä on suuri, vahvuuksia voidaan katsoa esim. viiden henkilön ryhmissä, minkä jälkeen kuva aloitetaan alusta. 

KESKUSTELU: Oletko joskus ollut haastattelussa (esim. työ-)? Millaista on kertoa omista vahvuuksista? Millaisia ajatuksia muiden vahvuuksista heräsi?

Tarina jatkuu: Kun kaikki hakemukset oli käyty läpi, --- ja --- huomasivat, että heidän puumajaansa halusivat kaikki! Mutta kuinka kaikki voisivat olla sulassa sovussa samassa pienessä puumajassa? Nyt oli aika tehdä säännöt. --- ja --- halusivat, että jokainen tuntisi olonsa hyväksi ja tervetulleeksi. He kuuntelivat kaikkien ideoita ja tekivät sääntöjä, jotka huomioivat jokaisen erityispiirteet.

Tekniikka: puumajan säännöt

Jokainen osallistuja miettii itsekseen yhden säännön, johon toivoo kaikkien puumajalaisten sitoutuvan.

Jakaudutaan taas 3-5 henkilön ryhmiin. Ryhmät valmistelevat puumajaan liikkuvat patsaat, joissa kaikkien valitsemat säännöt näkyvät. Patsaat esitellään muille ryhmille, jotka saavat ensin tulkita, millaisia sääntöjä patsaissa näkevät. Lopuksi osallistujat kertovat itse, mitkä säännöt olivat alun perin valinneet, ja ne kirjoitetaan ylös kaikkien näkyville. Mahdolliset muut tulkinnat voidaan kirjoittaa myös ylös. 

Lopuksi kaikki puumajan säännöt luetaan ääneen. Kysytään kaikilta, ovatko nämä sellaiset säännöt, joihin jokainen voi sitoutua ja onko vielä jokin sääntö, mitä ei ole sanottu, mutta joka olisi hyvä lisätä. Kaikki säännöt kirjoitetaan paperille mahdollista myöhäisempää käyttöä varten.

KESKUSTELU: Miksi on tärkeää, että on säännöt? Missä kaikkialla sääntöjä tarvitaan? Onko sääntöjä yleensä helppoa noudattaa? Milloin sääntöjä ei ole helppo noudattaa? Missä tilanteissa säännöt on hyvä tulla annettuina, milloin niihin on hyvä saada itse vaikuttaa? Mitkä puumajan säännöistä olisivat sovellettevissa todellisen ryhmän (koululuokka, harrastusryhmä) säännöiksi?

Tekniikka: improvisaatio

Improvisoidaan yhdessä koko porukalla hetki puumajan elämää, jossa äsken sovitut säännöt otetaan huomioon. Jos sääntöjä rikotaan, siitä huomautetaan. Improvisaation keskeyttää postiluukusta kilahtava printattu kirje, jonka ohjaaja tuo posteljoonin roolissa (huomioi, että sovitut kylien nimet tulee kirjoittaa niille varattuihin kohtiin kirjeessä.). Yksi osallistujista lukee kirjeen kuuluvalla äänellä.

"Hyvät _______________ puumajalaiset,

Olemme kuulleet huhua, että teidän puumajanne on alkanut rapistua. Oksien välit ovat ehkä liian tiiviit, katto vuotaa sateella ja lattia notkuu. Ehkä teillä on vaikeuksia löytää uusia seikkailuja tai pitää hauskaa, kun kaikki on niin vanhaa ja kulunutta.

Meillä naapurikylässä ___________________ssa on juuri valmistunut upouusi puumaja, joka on täynnä mahdollisuuksia. Meillä on kaikki, mitä seikkailija voi toivoa: liukumäkiä, salaisia käytäviä, aarrekammioita ja paljon muuta. Meillä on tilaa kaikille, ja voisimme tarjota teille turvallisen ja mukavan kodin.

Ehkä teidän puumajanne on tullut tiensä päähän. Meillä on ratkaisu ongelmiin. Tulevaisuudessa voisimme kaikki olla yhdessä, suuremmassa ja paremmassa puumajassa.

Oletteko valmiita ottamaan seuraavan askeleen?

Terveisin,

___________________n puumajan väki

Tekniikka: muuttuvasta tilanteesta heräävät tunteet (kaksi vaihtoehtoista tekniikkaa)

a) Improvisaatio jatkuu

Jatketaan äsken aloitettua improvisaatiota, jossa reaktiot uuteen tilanteeseen saavat näkyä. Ohjaaja keskeyttää improvisaation hyväksi katsomallaan hetkellä.

b) Sosiaalinen tunnekävely

Millaisia tunteita uusi tilanne herättää sinussa? Lähdetään liikkumaan vapaasti puumajassa. Kuka tahansa osallistuja voi sanoa tunteen (esim. yllättynyt, järkyttynyt, pelokas, innostunut, hämmentynyt). Sanoessaan osallistuja ottaa jonkin still-asennon. Kaikki ne osallistujat, jotka kokevat samaa tunnetta, jähmettyvät hetkeksi samaan still-asentoon. Tämän jälkeen jatketaan kävelyä.

KESKUSTELU: Millä tavalla sinä reagoit yllättäviin tilanteisiin tai uutisiin? Onko yllättävä tilanne herättänyt sinussa joskus yllättäviä tunteita? Milloin tunteita on helppoa näyttää? Milloin ei?

Tarina jatkuu: Puumajan lapset olivat nyt ison päätöksen edessä. Toiset olivat sitä mieltä, että heidän vanhassa puumajassaan ei ollut oikeasti mitään vikana. Toiset taas innostuivat uudesta mahdollisuudesta. Osa puumajalaisista ei osannut ääneen kertoakaan, mitä ajatuksia tilanne herätti. Tilanteesta keskusteltiin yhdessä, ja kaikki saivat tehdä itse päätöksensä omasta puolestaan.  

Tekniikka: mielipiteistä päätökseksi (kolme vaihtoehtoista tekniikkaa, vaihtoehtonurkat, mielipidejanat-kokonaisuus tai päätöksen tunneli)

a) Vaihtoehtonurkat:

Jos ratkaisuvaihtoehtoja nousee ryhmässä useampi, ne voidaan sijoittaa esim. neljään nurkkaan. Määritellään yhdessä, missä nurkassa mikäkin vaihtoehto (esim. 1. muutetaan uuteen puumajaan, 2. pysytään vanhassa puumajassa, 3. remontoidaan ja laajennetaan vanhaa puumajaa...) on, ja ohjaajan merkistä siirrytään omaa mielipidettä vastaavaan nurkkaan. 

b) Mielipidejanat:

Ensimmäinen jana tehdään kuuntelutilassa, missä osallistujat toimivat omina itsenään. Asettele osallistujat keskelle huonetta, ja määrittele huoneen toiseen nurkkaan ”ei-nurkka” ja toiseen ”kyllä-nurkka”. Esitä seuraavat väittämät ja anna osallistujien kävellä oman mielipiteensä mukaiseen nurkkaan. Lopuksi kysy, onko kenelläkään osallistujista mielessään väittämää, jonka hän haluaisi esittää.

Uuteen ryhmään tuleminen on jännittävää.

Hyvä ryhmähenki on tärkeä asia.

Osaan itse edistää hyvän ryhmähengen muodostumista.

Toimin mielelläni ryhmässä.

Kaikissa ryhmissä on hyvä olla säännöt. 

Toinen mielipidejana tehdään puumajassa, missä osallistujat toimivat puumajalaisina. Määritellään jälleen ”ei-nurkka” ja ”kyllä-nurkka”, joiden väliltä osallistujat voivat valita.

Meidän puumajassa on ollut hyvä olla.

Meidän puumajassa on hyvät säännöt.

Naapuripuumaja kuulostaa paremmalta kuin meidän.

Meidän puumajassa on tilaa jokaiselle.

Minä valitsen pysyä meidän puumajassa, enkä lähteä naapuripuumajaan.

     c. päätöksen tunneli

Valitaan kolme vapaaehtoista, jotka asettuvat jonoon. Loput osallistujat asettuvat kahteen vastakkaiseen riviin tunneliksi. Toinen rivi edustaa omaan puumajaan jäämiseen liittyviä ajatuksia ja toinen rivi naapuripuumajaan lähtemiseen liittyviä ajatuksia. Vapaaehtoiset menevät yksi kerrallaan päätösten tunnelin läpi kuunnellen ajatuksia molemmilta puolilta. Lopussa heidän tulee tehdä päätös siitä, pysyäkö omassa majassa vai poistuako naapurimajaan.

KESKUSTELU: Minkälaiset asiat tai ihmiset vaikuttavat päätöksentekoon? Oletko joskus joutunut päättämään jotain nopeasti? Minkälaisille päätöksille on hyvä antaa enemmän aikaa?

Tarina päättyy: kaksi vaihtoehtoista lopetusta

Vaihtoehto A (kaikki osallistujat päättävät jäädä omaan puumajaan)

Puumajan lapset keskustelivat pitkään asiasta ja punnitsivat huolella kaikki vaihtoehdot. Lopulta he päättivät, että he rakastavat omaa puumajaansa juuri sellaisena kuin se on. Se oli heidän yhteinen majansa, täynnä rakkaita muistoja.

--- ja --- kirjoittivat vastauksen naapurikylän lapsille. He kiittivät heitä kutsusta, mutta kertoivat olevansa tyytyväisiä omaan puumajaansa. Ehkä joskus he voisivat järjestää yhteisen tapahtuman molemmissa puumajoissa.

Niinpä ---n ja ---n puumaja säilyi edelleen salaisena, mutta ei enää aivan yhtä salaisena kuin ennen. Se oli paikka, jossa kaikki olivat tervetulleita ja jossa yhdessä oli aina hauskaa.

Vaihtoehto B (osallistujat jakautuneina)

Päätöstä ei ollut helppo tehdä. Pitkän keskustelun jälkeen lapset päättivät jakautua kahteen ryhmään. Osa heistä, innokkainta porukkaa, päätti lähteä tutustumaan naapurikylän puumajaan tarkemmin. He olivat uteliaita ja halusivat nähdä, oliko uusi puumaja todella niin ihana kuin kirjeessä väitettiin.

Toinen ryhmä päätti jäädä vanhaan puumajaan. He olivat rakastaneet sitä aina, eivätkä he halunneet jättää sitä. He päättivät korjata puumajan yhdessä ja tehdä siitä vieläkin paremman kuin ennen. He voisivat rakentaa uusia piilopaikkoja, maalata seinät ja keksiä uusia leikkejä.

--- ja --- olivat ylpeitä lapsista. Oli hienoa nähdä, miten he pystyivät tekemään vaikean päätöksen yhdessä. He lupasivat auttaa molempia ryhmiä kaikessa, mitä tarvitsivat.

Niin puumajan historia sai uuden käänteen. Osa lapsista lähti kohti uusia seikkailuja, kun taas toiset jäivät luomaan uusia muistoja vanhaan puumajaan. Molemmat ryhmät toivottivat toisilleen kaikkea hyvää ja lupasivat pitää yhteyttä.

Vaihtoehto luetuille lopetuksille - Tekniikka: mahdolliset lopetukset

Mitä sitten tapahtui? Jaetaan porukka noin 5 henkilön ryhmiin, ja näissä ryhmissä valmistelkaa mahdollinen kuvaus tulevasta vapaasti valitulla tyylillä (esim. teksti, laulu, patsas, näytelmä, performanssi). Keskustelkaa ensin mahdollisista vaihtoehdoista, ja valmistelkaa sitten yhteinen versio ja esitystapa, johon olette kaikki tyytyväisiä. Katsotaan kaikkien ryhmien esitykset.

KESKUSTELU: Minkälaisia ajatuksia tulevaisuuden pohtiminen herätti? Olitteko samaa mieltä siitä, kuinka tarina päättyy?

Lopetustekniikka (kaksi vaihtoehtoa) 

a) Hetken merkitseminen

Jokainen osallistuja etsii tilasta paikan, jossa on kokenut tämän draamatyöskentelyn aikana merkityksellisen hetken. Osallistujat asettuvat paikkoihin (mahdollisuuksien mukaan) siihen asentoon, missä ovat kyseisellä hetkellä olleet. Ohjaaja kiertää koskettamassa jokaisen osallistujan olkapäätä vuorotellen, jolloin osallistuja kertoo, missä hetkessä hän on ja miksi se on merkityksellinen. Muut kuuntelevat.

b) Yksi sana tästä päivästä/harjoituksesta

Asetutaan rinkiin, jossa jokainen saa sanoa (tai muulla tavalla ilmaista) sanan tai lauseen, joka on päällimmäisenä mielessä draamaharjoituksesta. Kaikki sanovat sanottavansa vuorotellen, ja muut kuuntelevat.

Lopuksi on hyvä pysähtyä kokemusten äärelle. Kokemuksista voi porista yhdessä tai pienissä porukoissa, keskustelut voivat jatkua tai niistä voidaan inspiroitua uusiin keskusteluihin. Puumajan purkaminen yhdessä ja ravistelu takaisin omaksi itseksi on hyvä tehdä kaikessa rauhassa ennen varsinaista työskentelyn lopetusta.

Tarina on päättynyt.

4. Salaisen puumajan liitteet

     4.1 Salainen puumaja -rakenne (taulukko)