Avainsana: osallisuus

  • Sota, ystävät & pinkit yksisarviset -teos Kalenoissa 8.6.

    Sota, ystävät & pinkit yksisarviset teos kertoo siitä miltä sota näyttää tämän päivän lasten silmin ja mitä kansantanssi merkitsee lapsille tässä päivässä.  Pääosaa esittävät ISOn Tanhuujien Prikka-ryhmän tanssijat, jotka ovat iältään 9-12 –vuotiaita. Ajatus teoksesta syntyi keväällä 2018, kun prikkalaisten vanhemmat ideoivat apurahahakemusta uudenlaiselle teokselle tanhusalin pukuhuoneessa. Vanhemmat pohtivat sitä, kuinka vaikea kansantanssin on kilpailla harrastajista kaupungissa, jolla on pitkät perinteet urheiluseuratoiminnassa. Lajille ominainen yhteisöllisyys ja suomalainen tanssiperinne ovat hienoja elementtejä, mutta ne eivät ehkä ole tarpeeksi vetovoimaisia kilpailuvaltteja. Kansantanssiin liitetään myös hyvin vahvoja stereotyyppisiä mielikuvia, eikä lajin kehittyminen ajassa nouse tarpeeksi esiin. Heräsikin kysymys siitä, millaisia merkityksiä lapset itse antavat harrastukselleen ja kuinka perinteeseen pohjaava harrastus oikeastaan kytkeytyy lasten arkeen – vai kytkeytyykö ollenkaan? Päätettiin hakea apurahaa lapsilähtöiselle teokselle, jossa aikuisten oletukset ja määritelmät pyrittäisiin häivyttämään taka-alalle.

    Taiteen edistämiskeskus piti ajatusta lapsilähtöisestä teoksesta ilmeisen hyvänä, sillä apuraha myönnettiin täysimääräisenä . Teoksen toteuttajiksi valittiin tanssinopettaja (AMK) Paula Kettu sekä mediataiteilija Toni Essel. Syksyllä 2018 pidetyssä ensimmäisessä työpajassa lapset pohtivat, miltä kansantanssin eri askelikot tuntuvat ja voisiko niitä voisi käyttää tanssituntien ulkopuolella. Lapset yllättivät aikuiset kertomalla, että kansantanssiaskelikot ovat kyllä mukana niin koulussa kuin muussakin arjessa.Tikkuristi koulun laatoilla oli testattu moneen kertaan ja onnistuipa se hyvin myös mummulan ruutumatolla. Samassa virisi ajatus myös tikkuristin tanssimisesta metsässä, mitä kukaan ei ollut vielä ehtinyt kokeilla. Karjalainen puolijuoksu oli todettu käteväksi niissä tilanteissa, kun juokseminen koulussa on kiellettyä. Myös vaihtoaskelin oli edetty pitkin koulun käytäviä, mutta portaissa sen oli todettu olevan hieman haastavaa. Melkutus toi lapsille mieleen fortnite-tanssin, kun taas hyppyaskelen todettiin selkeästi kuuluvan pinkkien yksisarvisten liikekieleen.

    Teoksen teemoja lähdettiin hahmottelemaan kysymällä lapsilta, millaiset asiat elämässä tuottavat iloa, mitkä puolestaan huolettavat. Moni lapsi oli huolissaan maailmassa riehuvista sodista ja suurvaltojen johtajien toiminnasta. Iloa taas tuottivat ystävät, perhe, lemmikkieläimet, pelaaminen sekä pinkit yksisarviset. Näiden teemojen ja ajatusten pohjalta syntyi teos Sota, ystävät ja pinkit yksisarviset, jonka ovat käsikirjoittaneet Paula Kettu ja Toni Essel. Teos sijoittuu lapsille luontaiseen ja tuttuun ympäristöön, kouluun. Teoksessa nähtävät tanssikoreografiat ovat Paula Ketun käsialaa, kun taas videoprojisoinnit on suunnitellut ja toteuttanut Toni Essel, yhteistyössä prikkalaisten kanssa.

    Sota, ystävät & pinkit yksisarviset nähdään Kalenoissa la 8.6. klo 15 alkavassa Satukissojen saloilla -konsertissa Lappeenranta -salissa. Tilaisuuteen vapaa pääsy.

  • Lapsella on oikeus osallistumiseen

    Lapsella on oikeus osallistumiseen

    Maanantaina 20.11. vietetään lapsen oikeuksien päivää. YK:n lapsen oikeuksien sopimus linjaa lapsen oikeudesta suojeluun ja huolenpitoon.  Yksi sopimuksen osa käsittelee lapsen oikeutta osallistumiseen, ja se on oikeuksista heikoimmin tunnettu Suomessa, vaikka siitä on kirjattu myös Suomen perustuslakiin.

    Nuorisoseurat on tehnyt pitkäjänteistä ja aktiivista työtä lasten ja nuorten osallisuuden edistämiseksi.  Järjestö syntyi nuorten perustamana 1800-luvun lopussa, ja osallisuus on ollut aina olennainen osa nuorisoseurojen toiminta-ajatusta.

    Osallisuus on vaikuttamista ja ryhmään kuulumista

    Osallisuus on vaikuttamisen kokemuksen luomista lapsille ja nuorille: tunnetta siitä, että omalla mielipiteellä on merkitystä, ja että voi todella saada aikaan muutoksia omassa elämässään ja ympäristössään. Osallisuus voidaan ymmärtää myös vastakohtana osattomuudelle ja syrjäytymiselle.

    Osallisuuden tunne syntyy aina vuorovaikutuksissa toisiin eli osallisuudessa on kysymys ryhmästä. Lapsi tuntee olevansa osallinen, kun hän kokee, että hänen ryhmällään ja hänen tähän ryhmään kuulumisellaan on merkitystä.

    Osallistuminen ja osallisuus ovat eri asioita. Osallistumisessa ollaan mukana jossain, joka on usein toisten järjestämä ja johon ei ole itse vaikuttanut. Osallisuus taas tarkoittaa sitä, että itse sitoutuu toimintaan, haluaa vaikuttaa asioiden kulkuun ja ottaa vastuun myös seurauksista.

    Aktiiviseksi kansalaiseksi ei synnytä vaan opitaan

    Lasten oikeus osallistua tarvitsee tuekseen välittäviä aikuisia. Lasten osallisuus ei tarkoita päätösvallan ja liian suuren vastuun siirtämistä lapsille.

    Mitä nuorempana lapsi saa sopivaa vastuuta, sitä helpompi hänen on myöhemmässä elämässään osallistua ja vaikuttaa. Tavoitteena on opettaa lapsille, että asiat eivät vain tapahdu, vaan niiden eteen täytyy jonkun tehdä jotain. Toiminnassa on tärkeää korostaa erilaisten kansalaistaitojen harjoittelua, esimerkiksi vuorovaikutus-, viestintä- ja ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja.

    Nuorisoseurat ja osallisuus

    Erityisesti päätöksenteossa on tärkeä saada nuorten ääni kuuluviin. Suomen Nuorisoseurojen päättävissä elimissä, valtuustossa ja hallituksessa, on oltava vähintään kolmasosa alle 29-vuotiaita. Nuorten valtuutettujen aloitteesta nuorten vaikutusmahdollisuuksia on pyritty ennestään lisäämään ja aktiivisesti ottamaan heitä mukaan järjestön hallintoon.

    Viime vuosina järjestössä on aktiivisesti kehitetty uusia menetelmiä lasten ja nuorten osallisuuden edistämiseksi ja juurruttamiseksi . Työkaluista löytyy mm. osallisuusportaat ja osallisuuden työkalupakki, hankkeissa on edistetty erityisnuorten osallisuutta  ja lasten kuulemista. Osallisuus näkyy vahvasti järjestön päätöksenteon arjessa.